ja syksyn raikkaat terveiset Vaasan saariston värejä hehkuvasta metsästä!
Tarkoitus oli kuvat kauniin syysaamun valossa lahoavaa ja mätänevää luontoa, mutta kotiin tullessani huomasin, että monet kuvista olivatkin niin tummia, ettei niistä juuri selvää saanut. Valoa ei ollut riittävästi varjossa ja metsän tummuus yllätti. No, jotain kaunista sentään tallentui kameralle,niin että voin niitä teillekin esitellä!
Yllä silmiini osunut pienen pieni sulka, joka pisti silmään lahonneen koivunrungon vieressä. Se on niin kauniin sini-mustaraitainen. Se on vain noin 4 cm pitkä eli pikkulinnun pyhäpuvusta se on lähtöisin. Olisikohan kirjosiepon puvusta?
Mättäällä kukkinut karhunsammal viihtyy kosteissa ja varjoisissa paikoissa muodostaen patjamaisia mättäitä. Paikka, jossa ne täällä meidän saarella kasvavat, on sellaista hirvialuetta, oikein silmissäni näen kuinka mukavaa hirvillä ja vasoilla on pötkötellä luonnon omalla pehmeällä patjalla! Mikäs siinä on ollessa...ainakin ennen kuin jahtiporukka saapuu paikalle....
Tämä oravanmarjan lehti kimmelsi aamukasteessa ja on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka vihreä väri syksyn tullen katoaa ja koko kasvi häviää pikkuhiljaa takaisin "äiti Maan" poveen. Osa lehdistä oli lähen läpinäkyviä.Oravanmarja on muuten (koko kasvi) myrkyllinen!
Kun oikein tarkkaan katsot, niin huomaat että olen kuvannut kesän viimeisiä korentoja!
Ja tässäkin näet luontokappaleen...nimittäin Lumbricus terrestrisin, joka on noin 10-25 (!) cm pitkä, elää multavassa maassa napapiirille asti. Nousee usein sateen jälkeen maan pintaan. Syömällä lahoavia kasvijätteitä se ja muut lierot ovat hyviä mullanmuodostajia!
Tämä Kalle Kastemato löytyi päivävarjon jalan alta!
tervesin Merja (varpuSPARVen mamma)
Kaunis pieni sulka on närhen siivestä. http://www.luontokuvat.net/narhi0410.htm
VastaaPoista