Elban luontopolulla

No niin, kolmas kerta toden sanoo - niin ainakin jotkut väittää - joten yritän nyt kolmannen kerran kirjoittaa blogin tunnustaen puutteelliset tvt-taitoni ja en yritäkään saada enempää kuin yhden kuvan liitetyksi tähän.

Teimme lasten kanssa retken Elban luontopolulle viikko takaperin ja sieltä olisin hieman näkymiä jakanut valokuvien muodossa, mutta niiden liittämisessä on ongelmia, heittävät mokomat mihin sattuu tekstissä ja katoavatkin välillä. Joka tapauksessa: totesin jälleen kerran, että vie lapsi luontoon eikä tarvitse kuunnella, ettei ole mitään tekemistä. Touhua riittää varmasti. Viisivuotias touhupekkamme tosin sai tuta, kuinka terävä voikaan olla kaislan (järviruokon) lehti: viilsi peukalon halki niin että veri tippui vain. Mutta vauhtia se ei haitannut, laastarin puuttuessa keittiöpaperia peukalon ympäri ja menoksi.

Luontopolun alkupäässä sai arvata, paljonko ulkona on lämmintä. Arvaus meni pieleen kahdella asteella, oikea lämpötila oli 12 astetta, lisäksi pieni tuulenvire, oikein hyvä retki-ilma siis. Rummelön lintutornilla joimme kahvit ja ihailimme maisemia, kiikaria ei tosin ollut mukana, tyydyimme kameraan. Ja melkoiset oli bongattavatkin, ei siivekkäitä vaan pitkäkarvaisia lehmänkantturoita, tarkempaa rotua en tiedä. Lisäksi vielä lampaita. Luonnonmukaista laiduntamista, pitää ranta-alueen kunnossa, olettaisin.

Olihan siellä runsaasti lintujakin, mutta lintutornista asti otettuna kamerallamme sai kuvia ainoastaan riittävän lähellä olleista töyhtöhyypistä. Katsoin juuri, että teemme luontoretken tuolle samaiselle alueelle Pentin kanssa, kannattaa ottaa kiikari.

Paluumatkalla puheeksi tuli tatit ja etsimme sieniä, joissa olisi ollut pillit, mutta löysimme ainoastaan heltallisia sieniä. Tuon reissun jälkeen pojalla on ilmeisesti ollut asia mielessä, koska eilen hän ilmoitti minulle löytäneensä jostain sienen, jossa oli pillit. Luontokasvatusta tämäkin: nyt lapsi tietää, että sienen hatun alla voi olla jommat kummat :)


Tarja L.