Kevään luontoretkiäni

Olen kirjannut yllin omatoimiseen työhön keväthavainnoinnin. Sitä on tullut tehtyä muutamalla varsinaisella retkellä, mutta myös muun toiminnan ohessa.

Ajelen päivittäin läpi maaseutumaiseman kaupungista kotiini. Lintubongauksia tuleekin tehtyä usein autosta käsin. Hatikkaan ylösmerkitsemiäni (tunnuksella oholli) havaintoja tältä keväältä: 1.4. joutsen, 2.4. kuovi, 3.4. kurki, 10.4. sinisorsa, 13.4. pikkulokki, 15.4. peippo, 17.4. västäräkki, 21.4. töyhtöhyyppä. Hatikka on kiva siinä, että siihen tulee samalla havaintopaikka ja havaintojen määrä.

Lasten kanssa varsinaiselle havaintoretkelle tuli lähdettyä yhdesti 25.4., kun kävimme katsastamassa lähimetsän muurahaispesät. Aurinkoisilla paikoilla pesät suorastaan kuhisivat jo työläisiä, mutta varjoisilla paikoilla oli aivan hiljaista. Samalla reissulla teimme nokkosperhoshavaintoja. Niitä oli todella runsaasti ja yhden ojan pientareelta sain vangituksi sellaisen kuvaankin. Muuten luonto oli vielä melkolailla aikaisessa heräämisvaiheessa eikä muita havaintoja tehtykään.

Puolisoni osti syntymäpäivälahjaksi minulle peruskiikarin. Edellinen, jonka oli yläasteaikoinani stipendirahoillani hankkinut, on joutunut hukkaan. Lähdin 29.4. pienestä tihkusta huolimatta testaamaan kiikaria Harrbådan lintutornille. Alkuperäinen aikomukseni oli mennä Isokoskelle, mutta tie sinne oli suljettuna todennäköisesti kelirikon takia. Tihkusateinen ilta ei ollut optimaalisin havaintojen tekemiseen, mutta jotain vesilintuja meren rannalla saattoi nähdä. En tunnistanut kuin naurulokit ja sinisorsat. Jotain pikku-uikkua muistuttavia uiskentelijoita näkyi myös.

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina 30.5. lähdimme koko perheen voimin läheiselle Lillpotten kodalle iltapalalle. Otin kameran mukaan siltä varalta, että matkalta löytyisi jotain tallennettavaa. Anti oli aivan loistava:

• Kuusen kerkät olivat jo hyvin runsaita


• Metsätähtiä löytyi useista paikoista

• Oravanmarja oli kukintansa alkuvaiheessa

• Käenkaali kukki täyttä päätä

• Puolukan kukat olivat nupullaan

• Mustikka oli jo kesänvietossa jo pitkällä

• Suokukka oli parhaimmillaan

• Suopursun kukinta oli alkamassa. Aurinkoisella paikalla näkyi yksi jo loistossaan.


• Ilahduimme törmätessämme muuraimeen

• Aivan uusi tuttavuus oli suo-orvokki, jonka kukintoon kiinnitin huomiota retkeltä palatessamme. Kiitos www.luontoportti.fi-sivustolle!

Siilihavainto toissa viikolta

Tiistaina 18.5. puolen yön aikoihin pyöräillessäni törmäsin dyykkailevaan (Simo tai Siiri) siiliin. Kovin tarkkoja havaintoja en ehtinyt tehdä, sillä siili otti aika nopeasti jalat alleen ja vipelsi kohti häiriöttömiä iltapalapaikkoja..
Katja

Pihapäivitys

Kun tulen viikonlopuksi kotiin, kiertelen pihalla kuin maanviljelijät tiluksiaan tarkastamassa. Tällä hetkellä kaikki muuttuu niin nopeasti, että on aivan pakko tehdä tämä tarkistuskierros.

Rhodoissa on valtavasti nuppuja ja innokkaimmat ovat alkaneet jo aukeamaan. Talvehtiminen sujui siis hyvin. En ole enää vuosiin peitellyt rhodojani, vaan mottona on "kestä tai kuole". Hyvin ovat kestäneet ja aina näin keväällä yllättävät minut kukkamerellä.

Kuunliljat ovat kurkottuneet myös taivasta kohti. Luvassa on taas muhkeat kasvustot, vaikka olen jakanutkin niitä. Iirikset ovat täydessä kukassa, kissankäpälässä ensimmäiset kukat auki. Jättimaksaruoho ei stressaantunut jakamisesta, vaan entiseen paikkaan jätetyt ja uuteen paikkaan siirretyt ovat kasvaneet viikossa valtavasti.

Kuolleeksi luulemani hedelmäpuut ovat puskeneet lehdet näkyviin ja omenapuissa on kukkia. Ei mitenkään erityisen paljon, mutta selvä merkki eloonjäämisestä silti. Kääpiösembramäntyjen vuosikasvut pitää lähiaikoina puolittaa, koska haluan pitää ne tietyn kokoisina.

Viikolla oli satanut melkoisesti. Sademittaria ei kukaan ollut tajunnut tarkistaa ja tyhjentää välillä, mutta tyhjäksi jättämäni suihkulähdeallas on nyt puolillaan vettä (ja se on oikeasti melko syvä). Eilen satoi 16mm melko lyhyessä ajassa, tänään tuli vain muutama pisara. Jos ensi viikolla tulisi edes minimaalinen lämpöaalto, kasvaisi kaikki kohisemalla. Maassa on nyt riittävästi kosteutta ja lannoituksetkin ovat kohdallaan.

t. kotipuutarhuri-Leena

Kielo bongattu!

Olen talvesta saakka käynyt kuvaamassa videolle luontopaikkaa. Se on vanha kalasatama jokisuulla. Viime lauantaina huomasin, että ahomansikka, mesimarja ja villiviinimarjat (villiviinamat, niin kuin meillä sanotaan) kukkivat jo. Valokuvasin niitä myös. Laitan kuvia tänne jos osaan :D
Lasten kanssa kävimme vielä iltasella paikallisen leirintäalueen leikkipuistossa, joka on pienessä saaressa niin sain ikuistettua kameralle kukkivan kielon. Leirintäalueen nimikin on sopivasti Kielosaari.
Hyvää viikonloppua ja mukavia havainnointihetkiä- ja retkiä kaikille!

Lupiineista vielä...

Hei,
tässä niitä villejä lupiineja nyt on ja niinkuin näkyy, vierastupamme on niiden ympäröimänä, niinkuin prinsessa Ruususen linna konsanaan.
Mutta niinkuin aiemmin sanoin, ne ovat todella valloittaneet takapihani. Onneksi siellä sentään palloakin pelataan, joten ihan joka paikassa ei ole kovin otollinen maaperä edes lupiinille.

Sain periä mummovainaan kätköistä isonkyrön Tuuralasta vanhan 1800-1900 luvun vaihteen aikaan rakennetun kirkkoreen. Siellä kasvaa nyt kesäisin yrttejä ja mm. minitomaatteja. Yrteistä on tullut intohimoni, aamuleivän päällä ne maistuvat todella hyviltä! Salaatista ne saavat todelliset maut esiin.
- Ja grillatessa tietty, saa mukavasti makua pihviin, kalaan ja vihanneksiin.
Kuva on viime kesän alusta, ennen juhannusta muistaakseni, istutuspuuhat meneillään.

- Saa nähdä kuinka tänä kesänä istutetaan, juuri nyt on kylmää ja oma loma alkaa vasta juhannukselta...taitaa olla parasta hakea Plantagelta isot plantut.
Kesää odotellessa...
merja

Keskipäiväkäynti Kokkolan kävelykadulla maanantaina 24.5.2010

Pienryhmämme ”Serpentiini” kiinnostui kauppakeskus Chydenian palvelutarjonnasta ja käytöstä sateisena maanantaipäivänä. Yksi ryhmämme jäsen asuu Kokkolassa, joten kauppakeskus oli hänelle tuttu. Kolmelle muulle jäsenelle kauppakeskus on vieraampi. He tiesivät, että keskuksessa on paljon kauppoja, parkkihalli, kahviloita ja erikoisliikkeitä.

Halusimme tutkia, miten viikonpäivä ja sateinen ilma vaikuttavat kauppakeskuksen kävijämäärään. Meitä kiinnosti myös kartoittaa, mitä palveluja kauppakeskuksessa on. Esitämme hypoteesinamme, että kauppakeskuksessa on hiljaista sään ja viikonpäivän vuoksi. Uskomme myös, että kaupallisten palveluiden lisäksi siellä on paljon muutakin.

Etsimme vastauksia tutkimusongelmaamme havainnoimalla kauppakeskusympäristöä. Teemme kymmenen minuutin laskennan kauppakeskukseen tulijoista (parkkihalli, kävelykadun puoleinen pääovi, alaovi ja länsiovi) sukupuolen mukaan. Käymme läpi kauppakeskuksessa olevat liikkeet kauppakeskuskartan ja näköhavainnoinnin. Tarkkailemme myös kauppakeskuksen äänimaisemaa.

Tarkkailuajankohtana (13.27-13.37) kauppakeskukseen tuli 74 ihmistä, joista naisia oli 54 ja miehiä 20.
Kauppakeskus paljastui todelliseksi ketjuliikkeiden paratiisiksi: yhtä lukuun ottamatta kaikki liikkeet olivat valtakunnallisia tai maailmanlaajuisia ketjuja. Sen perusteella kauppakeskuksiin hakeutuu ketjut, joiden tunnettuus on hyvä. Se, että Chydeniasta ei löytynyt yksityisen kampaamoliikkeen ja työvoimatoimiston lisäksi muuta yksityistä tai pienempimuotoista palvelutarjontaa selittyy ehkä kauppakeskuksen vuokratasolla ja vapaana olevien tilojen koolla. Kauppakeskuksen äänimaisema vaihteli tarkkailupaikkojen välillä. Pääsisäänkäynnin läheinen aula oli kaikkein meluisin. Taustamusiikki ja liukuportaiden tasainen hurina peittivät alleen lähes kaikki muut äänet. Pohjakerroksessa ja yläkerroksen Claes Olssonilla oli riittävän hiljaista, että pystyimme tarkkailutilanteessa rekisteröimään hyvinkin erilaisia ääniä.


Haastattelimme kolmen liikkeen myyjää ja kysyimme heiltä sateisen maanantain vaikutusta asiakkaiden määrään. Silmälasiliikkeessä oli ollut tavallisen vilkas maanantainen aamupäivä, mutta edeltävän viikon hellesäällä oli kuulemma ollut hiljaista. Sekatavara- ja sisustusliikkeissä oli aamupäivän ajan ollut tavanomaista hiljaisempaa. Näiden liikkeiden myyjät puolestaan kommentoivat, että hellesäällä kauppa kävi vilkkaasti, ihmiset olivat iloisia ja ostivat kerralla paljon enemmän.




Teimme tutkimuksestamme seuraavia johtopäätöksiä: säätila ja viikonpäivä vaikuttavat eri liikkeiden asiakas- ja ostovilkkauteen eri tavalla; kauppakeskuksen palvelutarjonta koostuu pääasiassa kaupallisista liikkeistä ja muita palveluita on yllättävän vähän.

Tutkimuksemme ja johtopäätöksemme eivät ole kovin luotettavia, koska otoksemme on todella pieni. Luotettavuus paranisi, jos tekisimme samat laskennalliset tutkimukset useina päivinä peräkkäin. Olisi myös mahdollista tutkia vain maanantaipäiviä, mutta valita säätilaltaan erilaisia päiviä tutkimukseen. Silloin voisimme selvittää, mikä on esimerkiksi sade- ja hellepäivän asiakasmäärän ero.

Saamamme tieto auttaa meitä oman ostokäyttäytymisen muokkaamisessa. Jos haluaa välttää ruuhkia kaupoissa, kannattaa käydä ostoksilla maanantaiaamupäivisin. Haastatteluista saamiemme tietojen perusteella tuhlaaminen ja aurinkoinen ilma käyvät käsi kädessä. Jos haluaa välttää turhaa rahanmenoa, ei kannata mennä kauppaan aurinkoisena päivänä.

Tutkimuksemme aikana syntyi uusia tutkimusongelmia, joihin mahdollisesti haluaisimme saada vastauksia. Onko kauppakeskusten melu ohjailtu niin, että ihmisten puhetta ei kuule lyhyenkään matkan päähän? Käytetäänkö taustamelun ohjaamista/suuntaamista tähän tarkoitukseen?

Havaintoja omalta pihamaalta

Tämä aikainen hellesää ja nurmen nopea kasvu on saanut meidän pihamaan kyllä elämään. Aamuisin navettaan mennessä olen jo useamman kerran nähnyt meidän pihamaalla (samat) rusakot vain onko ne nyt jäniksiä.Meillä on pelloille kylvetty apilaa niin johan nuo pupujussit siitä tykkää. Ja nyt ne ovat jo niin tottuneet lehmiinkin pihalla että ovat aamuisin samassa haassa syömässä.
Eikä siinä vielä mitään sen ihmempää, mutta on mukava seurata jo toista kesää kenties samaa fasaani urosta ja naarasta, jotka asettuvat kesäksi tuohon meidän lähellä olevaan koivikkoon asustamaan. Pari viikkoa se fasaaniuros on kovasti huudellut ja pitänyt soidinmenjaan ja kulkenut naaraan perässä meidän pihalla ja marjapuskissa. Ne tulevat aika lähelle ihmistäkin välillä ja meidän lehmistä ne eivät piittaa mitään. On oikeastaan kiva taas seurata niiden menoa tämän kesän ajan. :)
Minun kotitilani lähelle on jälleen kerran tullut sama joutsen pari. Minulla on toissakesältä kuviakin heidän neljästä poikasesta kun ne ovat purossa meidän pellon vieressä uimassa. On se vaan jotenkin niin uskomatonta että se sama pariskunta on siellä taas. Kai ne ovat kokeneet sen turvalliseksi ja hyväksi pesimispaikaksi. Siellä on aika rauhallista, mitä nyt traktorilla liikutaan.

retkeily on mukavaa

Seikkailin sunnuntai aamupäivänä Karvoskylällä. Sää oli lämmin, huomasin puihin tulleen vihreää väriä. Kuulin monien lintujen laulua. Nautin luonnosta kovasti ja mietin omia asioitani.

Kukkijat ja kulkijat lisääntyvät

Kun eilen tein vielä kotona pihatöitä, huomasin tuomessa jo monta avautunutta kukkaa. Meidän tuomemme sijaitsee etelärinteessä erittäin suojaisassa paikassa ja on tällaisten helteiden avittamana ensimmäinen naapuruston kukkiva puu.

Myös voikukat villiintyivät kukkimaan eilen. Keltainen meri levisi pitkin ruohikkoa ja tontin rajoja - siinä missä keltainen väri voimaannuttaa, niiden ylivalta tekee voimattomaksi. Niistä on mahdoton päästä eroon. Toinen vakituinen taistelukaverini, juolavehnä, on myös leviämispuuhissa. Otan uskollisesti matsia niitäkin vastaan.

Fasaanipariskunta etsiytyi taas tontillemme pesäpuuhiin. Ukkofasaani on kiekunut sydämensä kyllyydestä. Pariskunta kulkee ja keekoilee yhdessä, ruokailevat pellon reunassa ja heinikossa. Naaras aloittelee haudontapuuhat varmasti aika pian. Kesäkuun alkupuolella on sitten mukavaa katseltavaa, kun poikaset kulkevat naaraan perässä.

Keskiviikkona 12.5.2010 käytiin aamulla kangasmetsässä ja kaislikossa. Lähtöpaikalla oli käpytikan ruokapaikka, jonka huomasi puun juurella olevista käsitellyistä kävyistä. Jonkin aikaa kuljettuamme tulimme aukammalle paikalle, jossa pysähdyimme kuuntelmaan peippoa ja katselemaan metsäksi muuttunuttta hiekkarantaa sammale peittäminen dyyneineen. Tarkastelun kohteena oli hetken aikaa mänty, joka vähitellen keloutuu. Kuusikkoon saapuessamme katselimme naavaa ja jatkoimme lankkupolkua kohti lehtometsää, jota kuuset vähitellen valtasivat itselleen tervalepiltä. Käävät jäytivät tervaleppien sisukais . Polun varrella oli joitakin pönttöjä. Kirjosieppo ei tullut näkyviin, mutta äänteli ympärillä. Talintintti, pajulintu ja punarinta eivät varsinaisesti pitäneet konserttia, vaan ääntelivät pöheikössä. Kaislikossa kulki reitti tarkkailumajalle, josta näkyi joutsen, tavi, telkkä ja merihanhi. Paluu lähtöpaikalle tapahtui vauhdilla. Retken yhtenä tehtävänä oli antaa tuntumaa siihen, miten luontoa voi havainnoida lasten kanssa. Lapset tekevät ehkä enemmän kysymyksiä kuin aikaisin aamulla liikkeellä olevat aikuisopiskelijat.

Helatorstain aattona haarapääsky lensi auton editse. Seuraavana päivänä näin tervapääskyn ja pyyn. Myös perhoset olivat liikkeellä. Helposti tunnistettavaia olivat sitsruunaperhonen, suruvaippa ja neitoperhonen. Nokkosperhosen tyyppiset erikokoiset oranssit perhoset olivat vaikeampia tunnistaa. Viikonloppuna rannalla näkyi räystäspääsky ja kalatiira. Näin myös kevään ensimmäisen kukkivan kielon, rentukan, voikukan, leskenlehden, valkovuokon ja käenkaalin.

AP

Laulajaiset

Lintukonsertti hurjana tänä aamuna 5.30. En normaalisti ole vielä siihen aikaan laulua todistamassa, mutta tytär tarvitsi kyytiä Tampereelle. Hän rymyää partion satavuotisjuhlavuoden kisoissa Keuruulla.

Kun tulin kuljetuskeikalta kotiin vähän ennen kuutta, rusakko tutkaili etupihan kukkapenkkini tarjontaa aamupala mielessä. Vuosi sitten rusakot trimmasivat kaikki sininadat parempiin suihin. Kasvatin siemenestä uudet ehommat tilalle ja ne eivät onneksi vielä päätyneet aamupalaksi.

Nyt ei olekaan vähään aikaan näkynyt pellolla kettuja. Rusakoita on ollut tavallista enemmän ja ainakin miniomenapuuni taitaa olla niiden jäljiltä pystyyn kuollut. Ketuille olisi näistä rusakoista kyllä reippaanpuoleisesti ruokaa, sillä sen verran suurikokoisia ja jänteviä ovat.

Nivalan metsistä etupihalleni tuotu kissankäpälä on tehnyt etäkasvuston todella kauas alkuperäisestä istutuspaikastaan. Luulin, että se leviäisi vain pintarönsyjen avulla, mutta sepäs leviää myös tuulen avulla (http://www.sll.fi/jasensivut/luonnonharrastus/luonnonkukat/kissankapala.pdf)

Aamulehden alakerrassa oli perjantaina mainio artikkeli lintujen ääntelystä. Artikkelin mukaan linnuillakin on murteita ja että linnut osaavat nostaa laulunsa taajuutta ympäristön äänimaailman sitä vaatiessa. Sekin oli minulle uusi tieto, että linnut mallioppivat laulun. Linnun on altistuttava varhain oman lajinsa tyypilliselle laululle. Toki luonto ohjannee myös geeneillä linnut laulamaan. Linnut jaetaan sävelkulkunsa perusteella kuulemma rummuttajiin, vaatimattomiin laulajiin ja lavertelijoihin. Nyt voin siis kuunnella lintujen laulua myös tämän jaon perusteella - kuka kukin on?

Linnunlaulua

Vietin helatorstaita Vöyrissä keskellä maaseutua. Siinä mökin rapulla istuessani huomasin kuusen oksalla kivasti laulevan lintusen. Laulu oli niin monipolvista, etten saanut oikein kiinni sävelestä. Onneksi olin varannut kiikarin matkaan ja niillä saatoin bongata linnun silmiini. Ulkonäkö oli niin selkeä, että se oli helppo painaa mieleen. Tänään etsiskelin sitten tiedon linnusta ja sepä oli punarinta, jonka ulkonäkö ja laulu ovat esitettyinä täällä: http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/erirub/ Kiikaroidessani mökkiä ympäröiville pelloille silmiini osui myös töyhtöhyyppä ja kettutarhaa kiertelevät lokit. Peippo lauloi välistä niin, että se oli peittää kaikkien muiden äänet tiehensä. Muitakin laulajia oli, mutta niistä en saanut selvää ja peipon karjuminen haittasi tallentamista.

Yllin tunnilla oppimani sepelkyyhkyn ääni on nyt yhdistetty kotini takana olevan metsikon huutaelijaan. Olen todella kauan miettinyt, mikä lintu tuollaista ääntä päästää, mutten ole osannut tunnistaa lajia. Sepelkyyhky löytyy täältä: http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/colpal/

Viime viikonloppuna otin kiikarin iltakävelylle ja opin tunnistamaan yhden linnun äänen ja ulkoasun. Tämä lintu oli keltasirkku: http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/embcit/

Tänään kävin lasteni kanssa Laajalahdessa talviturkkia heittämässä yllättävän helteen turvin. Siellä ei juuri lintuja näkynyt, mutta joutsenen ääni kuului. Joutsen säikäytti minut tänään täällä kotonakin. Haravoidessani pihaa oikein hätkähdin hurjaa huutoa: yksinäinen joutsen nousi lentoon kivenheiton matkan päässä pihastani olevalta hakkuuaukiolta. Melkoinen metakka lähtee vain yhdestä joutsenesta. Mikähän sen sai sieltä niin vauhkona lähtemään?!?

Myöhään eilisiltana ajellessamme kasitietä Vaasasta Kokkolaan törmäsin jotenkin hassuun näkyyn. Sinisorsapariskunta uiskenteli tien reunassa bussipysäkin mutkaan syntyneessä alle parimetriä halkaisijaltaan olevassa lätäkössä. Olisi sitä kai löytynyt rauhallisempiakin pulikoimispaikkoja...

Lasten kanssa huomasimme pihatiemme reunustavassa ojassa nuijapäitä: taidamme saada hyvän sammakokesän! :)

Villi luonto

Luonto on vallan villintynyt Ylöjärven leveyksillä. Äitienpäivän sateet ja helatorstaina alkanut helle on saanut lehtipuiden lehdet pullistelemaan. Rentukka kukkii ja ei mene kuin hetki ja voikukat valtaavat koko kylänraitin.

Aamuisella postinhakureissulla linnuilla oli aivan mahdoton konsertti käynnissä: äänekkäimpänä (kuten Laajalahden reissullakin) tietysti peipot.

Oman pihan herääjiä ovat raparperi, vuohenjuuri, vuorenkilpi, kevätlinnunsilmä, sini- ja valkovuokot, kaikki sipulikukat, pikkusydän, esikot ja kaunokainen (siinäkin siis jo kukkia). Myöhemmin kesällä kukkivat perennatkin ovat puskeneet vartta ja lehtiä esiin todella terhakkaasti. Pihatöiden teko tähän aikaan vuodesta on kuin löytöretkellä olisi.

Pihaprojekti jatkuu hevosenlannan ja mullaan kärräämisellä. Lihasvoima kasvaa kuin entisaikaan DDR:n urheilijoilla dopingin avulla.

Luonnontieteiden oppiminen alkaa ihmettelystä ja havainnoista

Haluan haastaa teidät arvoisat LAIKOLAISET jakamaan  yhteisesti luonnontieteisiin liittyviä havaintoja, kirjoittamaan niistä ja kommentoimaan kollegoiden havaintoja. Jo havainnon muistiinkirjoittaminen vaatii harjoittelua oppilaaltakin ja siksipä opettajankin on sitä syytä harjoitella, jotta tietäisi, mistä joskus niin vaikeasta asiasta on kyse! Muistimme on rajallinen, joka tapauksessa ja hyvätkin havainnot muuttuvat tai yksityiskohdat unohtuvat! Nyt kurssilla havaitut asiat kertyvät talteen osin oppimispäiväkirjoihin, mutta jos koettaisimme jakaa niitä yhteisesti niin niistä tulisi kaikille arvokkaita.

Toivon tänne erityisesti kirjauksianne ERI TAVOIN maasto- ja kenttäopetuksen jaksoilta. Asiat voivat liittyä liki kaikkeen näkemäänne ja pohtimaanne liittyipä se sitten biologiaan, maantieteeseen, fysiikkaan tai kemiaan. Aloita esim. lintuhavaintojen kirjaamisella. Ne voivat olla lajilistoja, havainnon kuvausta, kuvia, videoleikkeitä  ihan, mitä vain! Tutkimme kaupunkia eri tavoin ja käymme Ohtakarissa. Niistä laadimme laajemmankin kuvauksen ja nekin voidaan jakaa täällä yhteisesti. Jos näet jotain, mitä et tunnista voit tuoda nekin tänne muiden tunnistettavaksi. Jos vierailet jossain kohteessa niin voit jakaa kokemaasi täällä. Tämän blogin lisäksi tarjoan teille käyttöön paikkaa, mihin voi viedä enemmänkin kuvia. Siitä lisää Optiman puolella.

Kenties tuo tämän kirjoituksen osoittesta aukeava ulkoinenlinkki  saa aikaan ajatuksia siitä miksi näin kannattaa tehdä ja miten asiat liittyvät kurssimme aihepiiriin.

Kannustukseksi: tänne kirjoitetut asiat lasketaan osaksi omatoimista työtä.


Kaikilla Laikolaisilla on kirjoitusoikeus ja kommentointioikeus tänne. Blogi on sinänsä avoin ja se säilyy kurssin jälkeenkin käytössänne. Hakukoneet eivät sitä kuitenkaan löydä, mutta jos osoitteen tietää voi sitä käydä katsomassa ja tekin voitte kertoa osoitetta eteenpäin harkintanne mukaan. Voitte halutessanne kirjoittaa nimimerkin takaa kun keskenään varmaan opimme erottamaan kirjoittajat!

t. Pentti
ps. Kuvassa viikon vanha juuri rengastettu viestikyyhkyn poikanen, jonka höyhenpeite on juuri tulossa näkyviin.