Blackbird singing in the dead of the night....

Hei ja kesäiset terveiset Vaasan saaristosta, tarkemmin sanottuna Västervikin Bengtskärfladanilta. Strömsö on meidän naapurimme tuolla mantereen puolella.

Tänään on ollut aivan upea ja lämmin päivä, toisin kuin eilen, jolloin venematkallamme näpit olivat jäässä. Mutta kyllä tämä kesä tästä etenee...Kuten kuvan lupiinikin kertoo: mehiläiset ovat valloittaneet lupiinini ja niitä kuhisee monta yhdessä kukassa. Niillä on täysityö pölyttää ja kerätä mettä.

Tänään siis nautimme lämmöstä ja olimme kajakeillamme 2,5 h melontalenkillä. Täällä on paljon pikkuisia salmia ja ruopattuja reittejä pieniin lahdenpoukamiin, joten näkemistä riittää ja kajakillahan pääsee katsomaan sellaisiakin viidakkomaisemia, joihin ei isommalla veneellä ole menemistä. Tosin olin saada kalalokin terävästä nokasta tällin, kun satuimme sen ja poikueesa kanssa samalle reitille. Ei ollut niin kovin mukavaa, tosin on minulla kokemusta myös joutsenisän lähestymisyrityksistäkin ja silloin tuli kiire meloa alta pois!

Kuvan linnunpesä on ihanasti laulavan mustarastaan (Koltrast, Turdus merula, Blackbird "The Beatlesien" mukaan!) pesä, jonka se oli tehnyt puuvajaamme halkopinon päälle. Pesässä oli viisi sinivihreää ja ruskeapilkkuista munaa, joita emo hautoi parisen viikkoa ja kaksi poikasta kuoriutui. Nämä kolme munaa ovat siellä nyt ihan yksinään olleet jo muutamia päiviä, lieko juhannuksen sukujuhla säikkäyttänyt emon? Pesä on mustarastaan rakennustaidon mestarinäyte: tarkkaan punottu ja naavaa pehmusteena käytetty!

-Kovasti kuuluu kaunista laulua aamulla varhain ja illalla myöhään. Suomalaisen lintuoppaan mukaan sen laulu on hyvin kaunista, rauhallista ja haikeata huilusointinsta lavertelua. Ja varoitusäänet ovat myös käyneet tutuiksi, onhan puuvarastomme pihapiirin poikkikulkevalla polulla. Vielä saamme nauttia linnunlaulusta, pian luonnon oma musiikki pikkuhiljaa ehtyy, kun muuttolinnuista ensimmäiset (lieko pääskyset?) lähtevät.

http://www.lintukuva.fi/lajikuvat voi käydä katsomassa mustarastaan kuvaa ja lauluakin. Urospuolinen on musta keltanokkainen mutta naaraspuolinen vaihtelevasti täplikäs ja luontoon helposti sulautuva.

Taidampa vielä tehdä pienen kukkienkastelukierroksen ja nauttia mustarastaanlaulusta. Sitten lienee "pakko" kuunnella tv:stä Etelä-Afrikan tällä hetkellä kovaäänisintä lintua: Wuwuzelaa..tuleehan sieltä Espanja-Portugal - jalkapallomatsi!

Olkaa kuulolla!

terv.Merja

Linnunpesä piiipussa

Heippa!
Täytyy tässä laittaa muutama sananen Ohtakarin reissusta, kun ei tässä muuton keskellä ole muutakaan tekemistä...
Tutustuin tosiaan siellä rannassa maalatessani vanhempaan pariskuntaan, jotka olivat tulleet mökilleen ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Heillä sattui sitten käymään se tyypillinen kevätvitsaus: savupiippua ei oltu peitetty ja naakat olivat tehneet sinne pesän. Sen lisäksi he eivät myöskään huomanneet asiaa ajoissa vaan yksi poikasista pääsi palamaan aivan poroksi!!!!Kaksi poikasista selviytyi, mutta jäivät kyyhöttämään siihen rantaan kovasti emoaan huudellen vielä silloin kun lähdimme pois. Luulen, että lokit tms. vievät ne raukat siitä rannasta, jos eivät vielä selviä yksin. Mielestäni ne kyllä osasivat ainakin vähän lentää, mutta eivät oikein ymmärtäneet ihmistäkään paeta. Laitan kuvia siihen Power Point-esitykseen. Eli: varmistakaa siellä mökeillänne, että ne piiput ovat tyhjiä! Itsellemme kävi sama juttu muutama vuosi sitten kun ostimme vanhan talon. Silloin kyllä säästyttiin lintupaistilta ja saimme pesän poistettua muuten.

Huomasitteko muuten, että monet mökit oli rakennettu siellä Ohtakarissa aivan kiinni rantaan? Yleensähän sellainen ei pitäisi olla mahdollista. Eivätkä ne olleet mitään vanhoja mökkejä vaan esimerkiksi viime kesänäkin oli yksi mökki pystytetty melkein vedenrajaan. Kysyin asukkailta siitä ja he sanoivat, että Ohtakarissa yksityiset päättävät säännöistä, niihin eivät kuulemma viranomaiset puutu?! vaan tehdään niin kuin on aina tehty. Rantamökki on muutenkin hyvä sijoitus, kun tontti kasvaa koko ajan, 90cm/100vuotta!

Puusta pudonnut linnunpoikanen

Heips kaikille!

Tämä havainto tehtiin lauantaina 19.6. sateisessa Varsinais-Suomessa.
Terassille mennessämme löysimme puusta pudonneen linnunpoikasen maasta värjöttelemästä.
Toivottavasti kisumirri ei sitä siitä popsinut suihinsa...

Tavallisesti talitiaiset munivat Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Haudonta kestää noin kaksi viikkoa ja poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä vajaan kolmen viikon ikäisinä. Tämä pieni ilmestys ei vielä osannut lentää, joten muninta on varmasti tapahtunut vasta toukokuun puolen välin aikoihin.

T. "Lintutieteilijä"

Hajottajat töissä

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä Janicaa"

Kun minä olin vielä aivan pikkuinen, niin minun ikkunani alla sattui olemaan liian suuri puu. Aurinko ei sen vuoksi koskaan paistanut minulle :( so sad,
mutta senpä vuoksi kävime tuumasta toimeen ja annoimme puulle kyytiä! Siitä jäi jäljelle ainoastaan kuvassa näkyvä kanto. Näin ajan kuluessa luontoäitimme on päättänyt käyttää voimiaan ja hän on lähettänyt paikalle hajottajajoukot. Niinpä tässä kannossa on nyt pikkukääpiä sekä minulle jokin tuntematon sienikökkäre kannon päällä.
Tietäisikö kukaan mikä kumma tuossa kannon päällä oikein on?

Uudet naapurit

"Kas männynlatvassa oksien alla,
on pesä isohko harakalla"

Harakat olivat kotiutuneet isolla pesällä ihan minun huoneeni viereen.
Ikkunasta voin aina halutessani vakoilla harakoiden touhuja =)

Kauneimmat kasvit

Hei

Tänne voisi tuoda sellaisia kuvia kasveista joista pitää. Olisi mukava katsella toisten lempikukkia yms.

Minä pidän erityisesti lumipalloheisistä, joka löytyy lapsuudenkotini pihamaalta. Nyt siihen on tullut jo muutama "lumipallokin" =)

Variksenpoika

Meidän pihalla tuntuu tuota vilinää olevan, miksi suotta lähteä kauemmaksi? ;) Tällä kertaa pihalla vieraili variksenpoika, joka ei vielä oikein osannut lentää. Nappasin kuvan, kun se meni minua pakoon kukkapenkkiin. Siellä se lymysi pitkän aikaa, ei raukka tiennyt muuta turvapaikkaa.

tv. Tarja L.

Eläimiä pellollla

Tervehdys!

Viime viikonloppuna olin tapani mukaan lenkkeilemässä tuossa aamu viiden pintaan Pyhtään Munapirtissä. Tuttu reittini kulkee ison pellon ohitse ja parin viime vuoden aikana olen alkanut havainnoida pellon eläimiä kesän aikana. Huomasinkin, että tuttu? kurkipariskunta tepastelee tänäkin kesänä keskellä peltoa. Jonakin aamuna näen varmasti pienet poikaset, jotka viilettävät pellolla. Samoin joutsenpariskunta uiskenteli tuttuun tapaansa läheisessä rannassa. Näky, josta kovasti ilahduin, oli se, että kaksi metsäkaurista paineli mahtavaa kilpajuoksua heinikossa. Törmäsin niihin ensimmäistä kertaa viime kesänä kauriiden keskeyttäessä lenkkini ja hypätessä tielle.Salamavauhtia ponkaisivat takaisin peellolle. Aikaisemmin en metsäkaurista ollut luonnossa nähnyt, en edes tiennyt, että niitä olisi Pyhtäällä. Kaunis pikku bambi, kertakaikkiaan!

Siili pihalla

No niin, tietokoneen käyttötaidot ovat olemattomat, mutta kirjoitushalua riittää, pääasia että kuvat näkyvät jollain tavoin ;)

Pihallamme vieraili siili, kuten kuvista näkyy. Ja tietenkään sitä ei olisi saanut ottaa kiinni, mutta kun pojan kaveri kerta oli sen napannut (miten se on edes mahdollista???), niin pitihän siitä kuva ottaa. Ja sen verran huonoa siili-herra, tai -rouva, siitä tykkäsi, että oli aivan turha yrittää tarjota ruokaa sen jälkeen. Suuttunut siili makoili jonkin aikaa ja pyyhälsi sitten tiehensä ruokatarjouksesta piittaamatta. Vai liekö vika tarjotussa ruoassa? En ole koskaan kuullutkaan, että niille voi tarjota kananmunaa, mutta näin pojat tiesivät, enkä väittänyt vastaan, koska en tiedä syövätkö siilit sellaista...


Sitten kuva kummajaisesta, jonka bongasi 5-vuotiaamme: yhdessä kukassa onkin kaksi kukkaa. En ole koskaan nähnyt tällaista, osaako joku selittää, mistä tällainen mutaatio johtuu? Vaikka minä en ole nähnyt, niin ei kuitenkaan liene ainoa laatuaan.

tv: Tarja L.

Luonnonyrttejä

Hei kaikki!

Innostukaa tekin poimimaan luonnonyrttejä! Ilmaiset salaatti- ja teeainekset voit poimia lähimetsästäsi. Luonnonyrtit ovat usein ravintoarvoltaan arvokkaampia verrattuna viljeltyihin vastaavanlaisiin kasveihin.

Vietin viikonlopun mökillä kauniin ja puhtaan luonnon keskellä. Naava on yksi merkki siitä, että ilmanlaatu on hyvä ja sitä roikkuu isot kasat mökkimetsässämme. Toukokuu on parasta aikaa monien yrttien ja villivihannesten keräämiseen. Itse keräsin monta ämpärillistä nokkosta, joka kuivaa muutamassa tunnissa kuivurissa. Jos kuivuria ei ole, niin nokkosen voi kuivata myös nipuissa roikottaen. Poimin myös kuusenkerkkiä, voikukan- ja maitohorsman lehtiä sekä ketunleipää salaatin sekaan. Voikukan juurista vanha kansa on tehnyt paahtamalla kahvin korviketta pula-aikana ja sehän on ihan huipputerveellistä! Itse kuivattelin ihan kokeilumielessä muutamia juuria ja hauduttelin purua kuumassa vedessä, onhan siinä hiukan kahviin viittaavaa makua:) Mummini käytti koivunlehtiteetä ja söi nokkosta sekä voikukkaa ja lääkäri aina ihmetteli hänen upeita veriarvojaan.

Nokkonen sisältää erittäin paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia (n. 100 mg/100g); vihreissä osissa on korkea klorofyllipitoisuus. Kasvi sisältää myös tärkeitä A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkosessa on mm. pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Nokkosen ravintoarvo on erittäin korkea. Mikään kasvi Suomessa ei sisällä yhtä paljon mineraalisuoloja kuin nokkonen. Ruuaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Typpipitoisesta maasta esim. lantakasasta nokkosta ei kannata noukkia.


Voikukan lehdet sisältävät noin kolminkertaisen määrän miltei kaikkia ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna. Erityisesti C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa voikukassa on runsaasti. Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit. Salaatiksi voikukka kannattaa kerätä keväällä nuorena varjoisilta paikoilta. Voikukkaa on käytetty nesteenpoistajana. Voikukan juuri lisää sapeneritystä, edistää ruuansulatusta ja vahvistaa maksaa.

Koivun lehdet ovat hyvin C-vitamiinipitoisia; rauduskoivun lehdissä on tutkimusten mukaan noin kolmannes enemmän C-vitamiinia kuin hieskoivun lehdissä. Koivunlehdet sopivat esim. salaatteihin ja yrttijuomiin. Kotikäyttöön lehtiä voi myös pakastaa sellaisenaan silputtuna. Kuivattuna lehtiä voi käyttää lehtivihreäjauheissa. Koivunlehtiä on käytetty nesteenpoistajana. Koivulla on myös antiseptinen virusten ja mikrobien kasvua estävä vaikutus. Koivua on käytetty mm. virtsateiden tulehduksiin sekä kihdin ja reumatismin hoitoon

Kuusenkerkät (sekä männynkerkät) eli ne vaaleanvihreät osat jotka ilmestyvät keväisin havupuiden oksiin, sisältävät runsaasti A- ja C-vitamiinia, kivennäisaineita, antioksidanttisesti vaikuttavia flavonoideja sekä haihtuvaa eteeristä öljyä. Kerkkiä on käytetty kevätväsymyksen ja tulehdusten torjuntaan sekä hengitystievaivojen, vatsavaivojen, särkyjen ja reumaoireiden hoitoon. Ne ovat puhdistava, virkistävä ja elinvoimaa antava rohto. Kerkkiä voi syödä raakana mm. salaatin sekaan silputtuina ja niitä voi lisätä erilaisiin ruokiin tai leivonnaisiin. Niistä voi hauduttaa teetä ja avata hengitysteitä höyryhengityksellä. Kerkkiä voi säilöä kuivaamalla, pakastamalla, keittämällä siirappia tai alkoholiin säilömällä. Niistä voi myös puristaa mehun ja säilöä sen pakastamalla tai sokeroituna. Kerkistä voi tehdä terveyskylvyn keittämällä niitä puoli tuntia ja lisäämällä kylpyveden joukkoon keitinveden, josta on neulaset siivilöity pois. Teeksi niitä pitää keittää kymmenisen minuuttia. Venäjällä lääkitään flunssaa kerkkämaidolla. Kerkät kannattaa kerätä ennen juhannusta.


Maitohorsman lehdissä on runsaasti valkuaisaineita, C-vitamiinia ja karoteenia.. Nesopivat teeainekseksi ja nuorena myös salaatteihin. Lehtiä voi käyttää myös lämpimissä voileivissä tai laatikkoruuissa esimerkiksi riisin ja palsternakan kanssa. Teesekoituksissa maitohorsma on hyvä makua ja väriä antava perusyrtti, jolle hiostus vielä tuo uutta aromia. Maitohorsman juuriversoja voidaan käyttää parsan tavoin keitettynä.. Nopeasti öljyssä kuumennettuna ja soijakastikkeella maustetussa vedessä kiehautettuna nuorista versoista saa herkullista ruokaa. Maitohorsmalla on myös tulehduksia estävä vaikutus, ja sitä onkin käytetty kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin.



-Anna-

Hyttyskesä

Vietin viikonlopun Nivalassa äitini luona. Olin tulla hulluksi hyttysten määrästä. Kun yritin auttaa äitiä pihahommissa, hyttyset tunkeutuivat joka paikaan ja ne olivat isoja. Ahdistavaa, koska reagoin hyttysen pistoihin aika voimakkaasti. Ainoa positiivinen asia hyttysten määrässä on se, että ompahan ainakin pikkulinnuille ruokaa.

Liikunnan erikoistujat kommentoivat samansuuntaisesti suunnistuskokemuksensa jälkeen. Onkohan muilla paikkakunnilla, etelämpänäkin, samanlaisia kokemuksia?

-Leena

Missä ne kukkivat omenapuut ovat?

Reilu viikko sitten 3.6, kun olimme kaupunkikierroksella Kokkolassa, saimme ihastella todella kauniita kukkivia omenapuita. Päätinkin, että täytyypä viikonloppuna sitten ikuistaa nämä kauniit kukat digikasviooni. Saavuttuani vanhempieni luokse Mikkeliin, olin kovin pettynyt, koska meidän pihalla oli vain ruskeita kukkien raatoja. "Luontoihmisenä" niitä siinä sitten ihmettelin, että mikähän puulle on tullut. Äiti siihen sitten tokaisi, että kuule, kun meillä omenapuut on jo kukkinut reilut puolitoista viikkoa takaperin.

Muistelen, että yleensä aina lakkiaisten aikaan on meillä Mikkelissä omenapuut kukkineet. Mutta toisaalta lakkiaistenkin ajankohta vaihtelee hieman vuosittain.

-Viivi-

Kotipihan kuulumisia

Viime viikonloppuna huomasin jälleen, miten kesä on edennyt omassa puutarhassa. Sateisista päivistä johtuen kukaan ei ollut leikannut ruohoa poissaollessani, joten se oli kasvaa kohahtanut täysin ylipitkäksi. Leikkaaminen oli tällä kertaa oikea suururakka.

Hallanvaarasta huolimatta istutin kaikki kesäkukkien taimet maahan. Nyt kaikki kukkapenkit ovat rehevöitymistä vaille valmiita. Ei mene kuin muutamia viikkoja ja puutarhan ilme on taas aivan erilainen. Vähän lempeää sadetta ja lisää lämpöisiä päiviä - muuta ei tarvita.

Pionit ovat kasvaneet pituutta aivan valtavasti ja nuppuja on valtavasti. Kamera suihkii lähiaikoina melkoisesti. Jo nyt olisin voinut kuvata rhodojani, sillä täysi kukinta on käsillä aivan pian. Näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että joka toinen vuosi tulee loistava kukinta ja joka toinen vuosi rhodot hieman himmailevat. Tänä vuonna kukoistetaan.

Pensasmustikat ovat aivan täynnä kukkia. Ensimmäisinä vuosina satoa tuli niukasti, mutta parina viime vuotena mustikat ovat kotiutuneet happamaan metsänreunuspaikkaansa rhodojen rinnalle erittäin hyvin. Satoa tulee valtavasti ja mustikat ovat hurjan kokoisia. Toki metsämustikan maku on se aidon mustikan maku, mutta kyllä näitäkin marjoja syö mielellään (ja käyttää kakkujen ja jälkiruokien koristeena, ovat sen verran komeita).

Marjapensaani ovat sen verran kitukasvuisen oloisia, että taidan tänä vuonna kaivaa ne kaikki ylös ja korvata pylvästuijilla. Sillä tavalla saamme alapihalle vähän lisää suojaa (sekä näkösuojaa että tuulen suojaa). Täytyy sitten miettiä, mihin pihan nurkkaan istuttaisin muutaman uuden marjapensaan alun vähän paremmalla onnella.

Kurjet ovat taas pysähdelleet alapellolle lepäilemään. Uljasta katsottavaa. Lauantaina vähän ennen puolta yötä näimme ketun hiippailevan alapihalla. Koon perusteella kyse oli aika nuoresta ketusta. Taisi haistella rusakoiden jälkiä, koska niitäkin on edelleen näkynyt pihalla tekemässä "välipalainventaariota".