Ötökkäjahdissa

Hei,

Äitienpäivän aurikoinen ilma houkutteli jälleen pihatöihin ja tyhjensin piha-altaamme "vanhasta vedestä" ja pesin sen tätä kesää odottamaan. Siinä allasta pumpulla tyhjennellessä huomasin vedessä päiväuinnillaan olevan mahtavan kuoriaisen, joka oli kutakuinkin koivun lehden kokoinen - siis valtava! En ole koskaan aikaisemmin Suomessa nähnyt näin isoa kuoriaista ja nyt pitääkin sitten kaivaa ötökkäkirjat esille alkaa selvittämään uimarin henkilöllisyyttä. Jos joku tunnistaa kuvasta niin pistäkäähän vastausta kommentteihin.

Aurinkoista työviikkoa kaikille,

Leena

Kevään kukkasia

Haravointiurakka on tältä keväältä saatu melkein finaaliin. Vaikka nuoriso tahtoo mussuttaa kyseisestä "perheharrastuksesta", minulle se on yllättävänkin mieleistä puuhaa. Hermo lepää, kun piha puhdistuu. Samalla paljastuu kivoja kevätkavereita:












Näissä tunnelmissa pääsiäismaanantain ilta-auringossa.

terveisin,

Leena

Pääsiäistervehdys

Mittari näyttää pääsiäissunnuntaille lähes +20, eikä parina edellisenä päivänäkään ole ollut hullumpi keli.

Kävimme perjantaina neljän hengen porukalla Seitsemisen kansallispuistossa. Olisi pitänyt ottaa nauhuri matkaan, sillä lintujen konsertto oli niin mahtavaa muuten hiljaisessa metsässä. Poluilla oli vielä jonkin verran lunta, mutta patikoimista se ei haitannut ollenkaan. Onnistuimme näkemään naarasmetson. Haaveilin australialaisen vieraamme kanssa urosmetsojenkin näkemisestä, mutta niin onnekkaita emme olleet.

Virittelimme tulet nuotiopaikalle ja nautimme eväistä auringonpaisteessa ja luonnon rauhassa. Paahdoin ennätyksellisen monta vaahtokarkkia, enkä polttanut kieltäni kertaakaan. Sekin oli ennätys.

Tänään (sunnuntai) olen kotona ihastellut fasaanien kevättepastelua. Pesä ilmestynee jälleen lähelle pihapiiriä ja jossain vaiheessa näemme taas pikkufasaaneja. Fedja-kissa on kantanut hiiriä läheiseltä pellolta ja odottaa joka kerta vuolaita kehuja. Alapihan penkissä pikkuorvokit ovat jo toipuneet talvesta ja kukkivat! Krookukset ovat täydessä kukassa, hyasintit, narsissit ja tulppaanit kovassa kasvuvauhdissa. Yhdessä esikossakin oli jo kukka.

Kesäkukkien taimet on koulittu ja aseteltu purkkeihin taimilavalle. Reilu kuukausi ja ne saa istuttaa maahan. Haravointia on vielä vähän jäljellä, mutta hyvältä alkaa näyttää silläkin rintamalla. Touhuilu olisi kivaa, mutta nämä kouluhommat pitävät vielä tiiviisti koneen ääressä. Ensi keväänä onkin jo toinen meininki.

Mukavia kevätbongauksia jokaiselle!

-Leena

Helmikuun aurinko lämmittää jo...

Hei helmikuun heleydestä!!!



Kauniina helmikuun aamupäivänä lähdin kamera kainalossa lenkille koiran kanssa. Enpä kauas ehtinyt kun silmiin osuivat valo ja varjot. Kuinka kauniita varjoja vanha puu luokaan talon seinään. Upeaa!!!
Tässä olisi mukavaa ottaa kynä ja paperi käteen ja lähteä tekemään luonnoksia... mutta sen verran pakkanen nipistää poskia, että varmasti lapaset kyllä pysyvät päällä. Mutta valokuvaa voisi käyttää mallina sitten vaikka luokassa, jos nyt lasten kanssa lähdettäisiin kameran kanssa etsimään motiiveja luonnosta. Ja kaupungissakin luontoa löytyy, eläimiä myös...esimerkiksi pupujusseja. Ne elävät aika pulskina täällä kaupungin puistoissa. Ja ihmiset niitä kyllä syöttävät tulipalopakkasilla kaalinlehdillä, omenoilla ja porkkanoilla.

Tämä patsas löytyy Satamapuistosta, ihan Setterbergin kotitalon (nyk. Satamapuiston päiväkoti) vierestä. Setterberg on suunnitellut Vaasan keskustan kauniit vanhat talot Vaasan palon jälkeen. Vanha Vaasahan oli paljon kauempana merenrannasta ennen, n. 1600-1700 luvulla. Onneksi ihan kaikkia arkkitehtuurin helmiä ei sentään ehditty 1970- luvulla repiä, vaan jotain jäi. Ja palokujat ja puistikot, jotka suunniteltiin talojen ja teiden väliin, ettei mahdollinen uusi tulipalo enään hävittäisi Vaasaa rakennuksineen, ovat myös Setterbergin piirtämiä.

Tässä sama patsas takaapäin kuvattuna lumimassojen syleilyssä. Aurinko pilkistää jo hieman korkeammalta kuin tammikuun kuvissa.

Näin nämä päivät pitenevät...ja joka vuodenaika on kaunis omalla herkällä tavallaan.

Hiihtolomaa odotellessa,

Merja

Uusi vuosi 2011

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2011 teille kaikille!

Minun perheeni vuosi vaihtui täällä saaristossa, hiljaisuudessa...ei raketiun rakettia eikä paukun paukkua. Kynttilöitä ja ulkosoihtuja kyllä jonkin verran.

Nuoriso tietenkin lähti illanvietoon kaupunkiin joten me vanhat varpuset saimme tosiaan nauttia hiljaisuudesta.

Iltasauna ja virkistäytyminen avannossa kruunaa nautinnon. Ja loppuilta kului radiota kuunnellen. Sieltä tuleekin ihan mukavaa ohjelmaa ilta-yöaikaan. Suosittelen!

Tänään sain sitten vihdoin napattua kuvan tuosta töyhtötiaisesta, josta on tullut minulle kuin kaveri ikään. Nytkin se pyöri ja lauloi rohkeasti ihan muutaman metrin päässä minusta kuin leikitellen. On varmaan huomannut että tuon kaksijalkaisen kanssa kannattaa olla hyvää pataa: ruokaa löytyy samaan aikaan kun se täällä pyörii....

Huomenna onkin edessä kaupoilla käynti...ruoka alkaa olla loppu kaikilta linnuilat sekä töyhtötiaisilta että varpuSparvelta!

Voikaahan hyvin ja ehtikää nauttia luonnosta!

terv.Merja

lunta tulvillaan!

Lumiset terveiset Helsingistä!
Retkeilimme eilen lumisessa pakkassäässä. Ja kyllä lunta tulikin, sillä kinokset kasvoivat taas parillakymmenellä sentillä. Kuulemani mukaan itätuuli toimii lumikoneena ja mahdollistaa näin joulupukin saapumisen rekeineen. Hienoa, että koko Suomi saa nauttia valkoisesta joulusta. Vaikka ilmeisesti osalle liikenteessä taistelevalle tämä lumentulo jo riittäisi.. Tämä laikolainen vain nauttii olemisen sietämättömästä keveydestä ja lumihiutaleiden tuijottamisesta. Ah!

Rentouttavaa joulua ja onnea uudelle vuodelle!

k

Talvipäivän valoa joulukuussa

Ratiritiralla tuli talvi halla!

Kameran kanssa saaristossa, ikuistamassa talvipäivän lyhyttä valoa. Nämä kuvat ovat otettuja tänään sunnuntai-iltapäivänä merenjäällä.
Aurinko paistoi mitä ihanimmin matalalta, varjot olivat pitkiä ja kello taisi käydä jo 14.00. Joten runsaan tunnin päästä olisi jo hämärää.




Nämä ihastuttavat jääkukat jään pinnassa ovat todellisia taideteoksia. Niitä voisi katsella vaikka kuinka pitkään....











Huomaatko KuuUkon, joka mollottaa kirkkaalla taivaalla? Pakkanen nipisteli poskia ja rivakasti piti kävellä että lämpö pysyi takin sisällä...

Kotiinpäin menossa meren jäätä pitkin. Jää kannattaa hyvin ihmisiä ja autojakin jo, mutta kyllä eräs "valopää" oli lähtenyt traktorilla jäätietä auraamaan lauantaina ja mennyt jäänläpi. Paikka on lähellä Strömsötä ja siellä virtaus on kova. No, kuski selvisi säikähdyksellä ja kylmällä kylvyllä. Traktoria oli puoli kylää nostamassa ylös tänään. Enpä tiedä kuinka onnistuivat. Iso traktori painaanelisen tuhatta kg joten ei ihmettei 10-15 cm jää kestänyt. Tällä meidän reitillämme jää on tasaista ydinjäätä ja noin 20-24 cm paksua.

Tällaisia talviterveisiä tällä kertaa,
Merja & co.