Kauniina helmikuun aamupäivänä lähdin kamera kainalossa lenkille koiran kanssa. Enpä kauas ehtinyt kun silmiin osuivat valo ja varjot. Kuinka kauniita varjoja vanha puu luokaan talon seinään. Upeaa!!!
Tässä olisi mukavaa ottaa kynä ja paperi käteen ja lähteä tekemään luonnoksia... mutta sen verran pakkanen nipistää poskia, että varmasti lapaset kyllä pysyvät päällä. Mutta valokuvaa voisi käyttää mallina sitten vaikka luokassa, jos nyt lasten kanssa lähdettäisiin kameran kanssa etsimään motiiveja luonnosta. Ja kaupungissakin luontoa löytyy, eläimiä myös...esimerkiksi pupujusseja. Ne elävät aika pulskina täällä kaupungin puistoissa. Ja ihmiset niitä kyllä syöttävät tulipalopakkasilla kaalinlehdillä, omenoilla ja porkkanoilla.
Tämä patsas löytyy Satamapuistosta, ihan Setterbergin kotitalon (nyk. Satamapuiston päiväkoti) vierestä. Setterberg on suunnitellut Vaasan keskustan kauniit vanhat talot Vaasan palon jälkeen. Vanha Vaasahan oli paljon kauempana merenrannasta ennen, n. 1600-1700 luvulla. Onneksi ihan kaikkia arkkitehtuurin helmiä ei sentään ehditty 1970- luvulla repiä, vaan jotain jäi. Ja palokujat ja puistikot, jotka suunniteltiin talojen ja teiden väliin, ettei mahdollinen uusi tulipalo enään hävittäisi Vaasaa rakennuksineen, ovat myös Setterbergin piirtämiä.
Tässä sama patsas takaapäin kuvattuna lumimassojen syleilyssä. Aurinko pilkistää jo hieman korkeammalta kuin tammikuun kuvissa.
Näin nämä päivät pitenevät...ja joka vuodenaika on kaunis omalla herkällä tavallaan.
Hiihtolomaa odotellessa,
Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.