Kun eilen tein vielä kotona pihatöitä, huomasin tuomessa jo monta avautunutta kukkaa. Meidän tuomemme sijaitsee etelärinteessä erittäin suojaisassa paikassa ja on tällaisten helteiden avittamana ensimmäinen naapuruston kukkiva puu.
Myös voikukat villiintyivät kukkimaan eilen. Keltainen meri levisi pitkin ruohikkoa ja tontin rajoja - siinä missä keltainen väri voimaannuttaa, niiden ylivalta tekee voimattomaksi. Niistä on mahdoton päästä eroon. Toinen vakituinen taistelukaverini, juolavehnä, on myös leviämispuuhissa. Otan uskollisesti matsia niitäkin vastaan.
Fasaanipariskunta etsiytyi taas tontillemme pesäpuuhiin. Ukkofasaani on kiekunut sydämensä kyllyydestä. Pariskunta kulkee ja keekoilee yhdessä, ruokailevat pellon reunassa ja heinikossa. Naaras aloittelee haudontapuuhat varmasti aika pian. Kesäkuun alkupuolella on sitten mukavaa katseltavaa, kun poikaset kulkevat naaraan perässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Juu, onhan noita taistelukavereita kasvikunnassa!
VastaaPoistaItse olen vuosien saatossa koettanut saada lempikukkani lupiinin kasvamaan saaripaikkassamme. Vuosia maasta nousi vain muutama virkeä yksilö muun ruohon keskeltä, mutta avot!, viimekesänä ne ottivat haltuunsa lämpöisen alapihamme. Ne olivat todella kauniita, mutta samaan aikaan kuuntelin radiosta luontoiltaa, ja siellä eräs asiaan vihkiytynyt tiesi kertoa, että lupiini on "hävitettävä tuhokasvi"! Lupiini syö kuulemma kaiken muun kasvavan altaan. Se nujertaa toisin sanoen kaiken muun istutetun kukkaloiston. Ja niin tuntuu minunkin puutarhassani käyneen. Oma huomioni on myös se, että nyt kun pihamaalla on alkukesästä upea lupiinimeri, niin loppukesästä piha on kuin kuivahtanut rypsipelto, korkean ruskean, maisemaa rumentavan, kasvuston peitossa. Näin siinä nyt on käynyt.
- Ensi kesänä taidan heti lupiinien kukittua ja kuivattua ottaa ne viikatteela pois. Voin sitten viedä siemenet naapurin tontinrajalle tai metsän siimekseen., voivat siellä itää ja levitä toiseen suuntaan...niin luulen...
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, ettei saariston vapaa-ajan asunnon maisemaa niin pidä kovasti suunnitella, luonnontilassa se on kauneimmillaan. Jotain noista lupiineistani opin....
terv.Merja