Kalkkunoiden elämää

Hei taas!
Kesäkuun alussa mieheni osti viisi kalkkunan poikasta, joista aioin ottaa hetimiten kuvia tänne blogiin, mutta kuinkas kävikään. Opiskelukiireiden keskellä unohdin koko asian, joten nyt nämä kaverukset ovat jo paljon suurempia kuin alkukesästä. Todennäköisesti yksilöistä kolme on urosta ja kaksi naarasta. No varmuuden saa syksymmällä, kunhan ne kasvavat lisää. Toiveissa on saada myös kalkkunan munia, joita voi käyttää tavallisen kananmunan tapaan. Tosin ne ovat lähes kaksi kertaa kananmunan kokoisia kooltaan.

Lapset hoitavat niitä innoissaan ja ovatpa ne kesyyntyneetkin niin paljon, että ottavat ruokaa kädestäkin. Ne ovat myös todella persoja marjoille. Itseäni kohtasi yllättävä näky, kun menimme lasten kanssa keräämään punaherukoita. Kaikki marjapensaiden alaoksat ammottivat tyhjyyttään. Jäljellä oli vain pelkät marjaripset. Marjat olivat kadonneet "parempiin" suihin! Tulikin kiire kerätä loppusato
talteen, jotta itsekin saisi talven varalle jotain.

Kalkkuna ei ole kovinkaan kaunis lintu. Erikoisuutenahan linnulla on paljas pää ja kaula, jotka alkavat punoittaa todella paljon, kun lintu on vihainen tai pelästunyt. Pää muuttuu myös silmien takaa sinertäväksi ja lintu "naksahtelee" suullaan. Samoin nokan yläpuolelta alkaa roikkua "heltta", joka voi venyä aikuisella kalkkunalla useita kymmeniä senttejä pitkäksi.

Syksyllä saamme toivon mukaan herkutella kalkkunan munilla, joita naaraat alkavat munia. Munat ovatkin lähes kaksikertaa kananmunan kokoisia, joten niissä riittääkin syömistä vähän enemmän!
Kalkkunoiden elämästä kerron enemmän toiste ja laitan toki kuvia lisää, kunhan ne ovat taas kasvaneet! Ukkokalkkunat ovat todella komeita, kun ne pörhistävät pyrstösulkansa oikein kunnolla levälleen. En ole vielä saanut sitä komeutta ikuistettua kameraan, mutta eiköhän senkin aika vielä tule!

Tällaista elämää täällä maaseudun sydämessä!
-Eeva_