Jatkoa Tankarin risteilylle

Hei taas!
Tyrnipensaat ovat kuin puita, mutta marjoja niissä ei näkynyt. Lienevätkö olleet koiraspuoleisia yksilöitä! Myös hilloja oli vain vähän kirkon kupeella, mutta saimme kuitenkin suumme makeaksi maistellessamme niitä. Ja kyllä niissä oli aivan oikea hillan maku. Tosin kunnon korpihillan makua ei mikään voita!




Vattuaika on ollut parhaimmillaan ja niitähän ollaankin kerätty todella paljon talven varalle. Löysimme perheeni kanssa yhden hyvän kasken, joka oli täynnä vattupuskia ja lähes kaikki marjat olivat kypsiä. Tämän kesän helteet ovat kypsyttäneet vatutkin melkein kaikki yhtä aikaa. Useimmiten niitä voi poimia kolmisen viikkoa, kun ne kypsyvät hiljalleen vähän kerrallaan, mutta tänä kesänä on ollut todella kiire kerätä niitä. Vattu on ns. päivän marja eli sitä ei voi kerätä raakana ja ylikypsät tippuvat maahan, joten sitä pitää poimia päivittäin ja näin ollen sitä kyllä riittää jokaiselle poimijalle! Lapset ovat olleet myös mukana keräämässä niitä, joten ämpärit täyttyvät vinhaa vauhtia. Koordinaatteja ei passaa laittaa tänne blogiin, jotta marjapaikka pysyisi vain perheemme tiedossa;-)


Ja tässäpä vähän saalista marjareissulta!


Tämän kesän vatut ovat todella hyvälaatuisia ja suuria, eikä vattumatojakaan ole juuri lainkaan!

Yhdeltä vattureissulta löysin todella muhkean toukan mustikan varvulta. Olin juuri pomimassa mustikoita, kun silmiini osui todella pullea ja kaunis toukka, jota oli vaikea huomata mustikan varresta, koska se oli niin samanvärinen. Lapset ottivat toukan mukaan ja kotona katsoimme perhoskirjasta, minkähän perhosen toukka se mahtoi olla ja meidän havaintojemme mukaan kyseessä olisi riikinkukkokehrääjän toukka. Nyt toukka on koteloitumassa ja innolla odotamme, tuleeko kotelosta päärynänmuotoinen, kuten perhoskirja väittää!



Tässä vähän mittasuhteita toukan koosta. Se oli lähes tulitikkulaatikon mittainen ja halkaisijaltaan ainakin 1 cm:n mittainen.

Muutama vuosi sitten meidän tillipenkissä oli useita kymmeniä ritariperhosen toukkia, jotka olivat todella pulskia ja upeanvärisiä. Silloin ajattelimme, että seuraavana kesänä saamme nauttia suuresta määrästä ritariperhosia, mutta toisin kävi. Emme nähneet ainuttakaan ritariperhosta seuraavana kesänä. Liekö talvehtiminen epäonnistunut tai jo koteloituminen.

Kyllä luonto on moni-ilmeinen ja ihmeellisen kiehtova maailma! Pienellä ihmisellä riittää katsottavaa, kuunneltavaa ja ihmeteltävää joka päivä. Myös rajuista ukkosista olemme saaneet "nauttia" tänä kesänä. Alkuviikosta oli todella raju ukonilma, jota kesti puolesta yöstä pitkälle aamuyölle asti.

Luonnonihmeisiin hurahtaneena...
- Eeva-