Laulajaiset

Lintukonsertti hurjana tänä aamuna 5.30. En normaalisti ole vielä siihen aikaan laulua todistamassa, mutta tytär tarvitsi kyytiä Tampereelle. Hän rymyää partion satavuotisjuhlavuoden kisoissa Keuruulla.

Kun tulin kuljetuskeikalta kotiin vähän ennen kuutta, rusakko tutkaili etupihan kukkapenkkini tarjontaa aamupala mielessä. Vuosi sitten rusakot trimmasivat kaikki sininadat parempiin suihin. Kasvatin siemenestä uudet ehommat tilalle ja ne eivät onneksi vielä päätyneet aamupalaksi.

Nyt ei olekaan vähään aikaan näkynyt pellolla kettuja. Rusakoita on ollut tavallista enemmän ja ainakin miniomenapuuni taitaa olla niiden jäljiltä pystyyn kuollut. Ketuille olisi näistä rusakoista kyllä reippaanpuoleisesti ruokaa, sillä sen verran suurikokoisia ja jänteviä ovat.

Nivalan metsistä etupihalleni tuotu kissankäpälä on tehnyt etäkasvuston todella kauas alkuperäisestä istutuspaikastaan. Luulin, että se leviäisi vain pintarönsyjen avulla, mutta sepäs leviää myös tuulen avulla (http://www.sll.fi/jasensivut/luonnonharrastus/luonnonkukat/kissankapala.pdf)

Aamulehden alakerrassa oli perjantaina mainio artikkeli lintujen ääntelystä. Artikkelin mukaan linnuillakin on murteita ja että linnut osaavat nostaa laulunsa taajuutta ympäristön äänimaailman sitä vaatiessa. Sekin oli minulle uusi tieto, että linnut mallioppivat laulun. Linnun on altistuttava varhain oman lajinsa tyypilliselle laululle. Toki luonto ohjannee myös geeneillä linnut laulamaan. Linnut jaetaan sävelkulkunsa perusteella kuulemma rummuttajiin, vaatimattomiin laulajiin ja lavertelijoihin. Nyt voin siis kuunnella lintujen laulua myös tämän jaon perusteella - kuka kukin on?