
Tämä kesäinen kuva on meilläpäin viihtyvästä kyhmyjoutsen perheestä. Kuva on kesältä: poikaset pieniä untuvikkoja vielä...tulee mieleen satu "rumasta ankanpoikasesta"!
Nämä kyhmyjoutsenet tuntee kyhmystä nokanvarressa. Ne ovat myös kookkaampia kuin laulujoutsenet. Kuvassakin huomaat uroksen vahvan kaulan ja napakan katseen kohti minua kun kuvaan. Nämä kauniit linnut osaavat pitää puolensa ja ovat agressiivisia, jos sille päälle sattuvat tai kokevat olonsa uhatuiksi. Jotkut ihmiset niitä syöttävät kuin pullasorsia ikään, mutta sitä ei kannata tehdä, sillä ne tottuvat helpon ruoan saantiin ja tulevat itse hakemaan "sapuskaa" jopa porstuasta asti, ja ovat vihaisia jos ruokaa ei heti ole tarjolla! Ja turhaa niitä on syöttää, koska luonto on täynnä niille paljon sopivampaa ravintoa!
Tässä muutama viikko sitten ajelimme tihkusateessa perjantai-iltapäivällä saaristoon mökillemme. Vastaan tuli laulujoutsenperhe, äiti, isä ja kuusi poikasta.
- Vene seis, otan muutaman kuvan! Huusian miehelleni, jolla tietysti oli kiire mökkiä lämmitämään, mutta tietää näistä meidän Yllinjutuista ja arvasi, että paras nyt vaan on pysähtyä ja antaa Laikolaisen kuvata...
Siinä uivat edesämme ja lauloivatkin, kunnes sitten lentoon lähtivät. Vaikka poikaset näyttivät vielä harmailta "poikasilta" olivat ne lentoon lähtiessään jo aikuisen linnun kokoisia ja siivissä oli paljon valkeaa sulkapeitettä.
Myöhemmin viikolla luin lehdestä, että suuria laulujoutsenparvia oli kansoittanut järviä ja lahdelmia Etelä-Suomessa. Ne olivat muuttomatkalla pohjoisesta etelään. Joutsenten myötä on ihan pakko tunnustaa, että vuodenaika on vaihtumassa, niinkuin Eino Leino runossaan "Lapin kesä"toivoo, niin toivon minäkin: tulkaa tänne kesäisin tänne tehkää pesä, kun lähdette syksyn tullen etelään, ma pyydän:palatkaa keväällä!
Näin minäkin toivon,
syksyn tunnelmissa Merja
Tällaisissa
Ihania kuvia Merja!
VastaaPoistaSama toive; palatkaa takaisin!
VastaaPoista