Hei taas!

Tänä viikonloppuna kävimme makkaranpaistolla Isokosken laavulla täällä Kokkolassa. Isokoskella on pieni kosken tapainen, jossa on aikoinaan ollu voimalaitos. Alueella asustelee liito-oraviakin, mutta en nähnyt. Ainoat puusta puuhun menijät olivat pari sinitiaista, mutta nekin liian vikkeliä kuvattavaksi.



Pari hienoa hämähäkinseittiä tuli bongattua sillä aikaa, kun mies paisteli makkaroita. Hienoja lähinnä siksi, että niihin oli kertynyt niin valtava määrä vettä. Ei voi kuin ihmetellä tuota luonnon taidonnäytettä, että noin hento seitti kestää niin valtavan painon. Hämähäkki kutoo nylon-siimaakin kestävämmän seittinsä takaruumiin kehruurauhasissa. Seitti on valkuaisainetta, eikä liukene veteen ja kestää niin happoja kuin kovaa pakkastakin. Koska verkko toimii parhaiten uutena,hämähäkki kutoo joka päivä uuden verkon, urakka kestää noin 20 minuuttia. Jokaisella lajilla on omanlaisensa verkko, ei aavistustakaan kenelle tämä on mahtanut kuulua...
http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=6386












En ole koskaan nähnyt tällaista jäkälää aiemmin. Kyseessä on pilkkunahkajäkälä, sitä kasvoi pienellä alueella ulkoilureitin varrella.


En tähän lopuksi malta olla kertomatta: laavulle sattui samaan aikaan yksi vanha tuttava, joka kertoi koskessa olleen ainakin vielä keväällä (ellei väärin muistanut) pystyssä poikki mennyt kanootin runko. Reissussa olivat olleet jotkin opettajat... jotka eivät olleet malttaneet kuunnella oppaan ohjeistuksia... Eihän vain liene olleet edelliset laikon liikunnan sivuaineopiskelijat??? Mikä se olikaan syynä, että sivuaineopiskelijoita ei enää viedä Perhonjoelle melomaan? ;D


Lokakuisin terveisin

Tarja L.