lunta tulvillaan!

Lumiset terveiset Helsingistä!
Retkeilimme eilen lumisessa pakkassäässä. Ja kyllä lunta tulikin, sillä kinokset kasvoivat taas parillakymmenellä sentillä. Kuulemani mukaan itätuuli toimii lumikoneena ja mahdollistaa näin joulupukin saapumisen rekeineen. Hienoa, että koko Suomi saa nauttia valkoisesta joulusta. Vaikka ilmeisesti osalle liikenteessä taistelevalle tämä lumentulo jo riittäisi.. Tämä laikolainen vain nauttii olemisen sietämättömästä keveydestä ja lumihiutaleiden tuijottamisesta. Ah!

Rentouttavaa joulua ja onnea uudelle vuodelle!

k

Talvipäivän valoa joulukuussa

Ratiritiralla tuli talvi halla!

Kameran kanssa saaristossa, ikuistamassa talvipäivän lyhyttä valoa. Nämä kuvat ovat otettuja tänään sunnuntai-iltapäivänä merenjäällä.
Aurinko paistoi mitä ihanimmin matalalta, varjot olivat pitkiä ja kello taisi käydä jo 14.00. Joten runsaan tunnin päästä olisi jo hämärää.




Nämä ihastuttavat jääkukat jään pinnassa ovat todellisia taideteoksia. Niitä voisi katsella vaikka kuinka pitkään....











Huomaatko KuuUkon, joka mollottaa kirkkaalla taivaalla? Pakkanen nipisteli poskia ja rivakasti piti kävellä että lämpö pysyi takin sisällä...

Kotiinpäin menossa meren jäätä pitkin. Jää kannattaa hyvin ihmisiä ja autojakin jo, mutta kyllä eräs "valopää" oli lähtenyt traktorilla jäätietä auraamaan lauantaina ja mennyt jäänläpi. Paikka on lähellä Strömsötä ja siellä virtaus on kova. No, kuski selvisi säikähdyksellä ja kylmällä kylvyllä. Traktoria oli puoli kylää nostamassa ylös tänään. Enpä tiedä kuinka onnistuivat. Iso traktori painaanelisen tuhatta kg joten ei ihmettei 10-15 cm jää kestänyt. Tällä meidän reitillämme jää on tasaista ydinjäätä ja noin 20-24 cm paksua.

Tällaisia talviterveisiä tällä kertaa,
Merja & co.

Hei,

saanko esitellä uuden ystäväni saaristosta, töyhtötiaisen!

Olimme saaristossa, jäitä pitkin lumikelkalla (jää jo 20 cm paksua!) ja kyllä kannatti. Linnut siellä odottivat ruokaa ja sitähän kaupungista tulikin: kuorittuja auringonkukan siemeniä, talipalloja, kauranjyviä ja sitten sellaisia pikkulinnuille tarkoitettuja raksuja.

Niin tuli vilinää lintulaudalle, harmitti vaan että kamera kotona, mutta lintukirjasta luin tästä itselleni vieraasta töyhtötiaisesta, jolla on todella veikeä ulkonäkö!

- Näin sanotaan www.birdlife.fi sivuilla uudesta tuttavuudestani:

Töyhtötiainen
Töyhtötiainen on touhukas, pieni (11 cm) lintu. Töyhtötiaisen silmiinpistävin tuntomerkki on, nimensä mukaisesti, mustavalkoraidallinen töyhtö. Pää on valkoinen lukuun ottamatta mustaa leukalappua ja poskella olevaa mustaa juovaa. Linnun alapuoli on likaisen valkea ja selkä ruskea. Töyhtötiainen ääntelee pirteästi ”kirriririt kirriririt”.
Talvella töyhtötiainen liittyy tiaisten muodostamiin sekaparviin, mutta heti parven siirryttyä pois metsästä se jättää parven. Töyhtötiainen on uskollinen paikkalintu, joka kaihtaa avointa maastoa, kuten vesistöjä, eikä sitä saaristossa näe. Sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Töyhtötiainen käy talviruokinnalla, kunhan ruokintapaikka sijaitsee tarpeeksi lähellä metsää.

Näin sanotaan, mutta tämä yksilö taisi olla rohkeampi kuin muut lajinsa edustajat, kun oli uskaltautunut saaristoon, veden äärelle!

Kuinka paljon iloa lintujen seuraamisesta onkaan, voin suositella kaikille, ikään katsomatta!

Mukavaa joulunodotusta kaikille, ja muistakaa pikkuisia ystäviämmekin!

terv.Merja